Soome välispoliitika asjatundja, Euroopa Parlamendi liige Mika Aaltola hoiatas presidenti Alexander Stubbi ette, et too ei helistaks Vladimir Putinile.

„Soome huvides ei ole olla nõrk lüli, kellel puuduvad selge plaan, mandaat ja mõjutusvahendid. Kui astume sammu ilma nendeta, ei ole me vahendajad, vaid pigem üha enam neutraalsed etturid Venemaa mängus,” kirjutas Aaltola eile esmaspäeval 26. oktoobril sotsiaalmeedias.

Tema sõnul ei too kõne Putinile kasu ei Soomele ega Euroopale.

Propaganda eesmärk on ilmselge. Putin ja Venemaa meedia on juba kasutanud Stubbi varasemaid väljaütlemisi tõendina Lääne kõhklustest. NATO-liikmesuse ja varasemate poliitiliste seisukohtade tõttu liigitab Venemaa Stubbi „reeturite” hulka.

Presidendi kantselei teatas täna teisipäeval, et Stubb ja Norra peaminister Jonas Gahr Støre on Putiniga vestelnud.

Aaltola sõnul on eriti ohtlik asjaolu, et „arutelus on taas tõstatatud soometumine kui mudel Ukraina jaoks”.

„Ei ole mingit põhjust valada õli tulle Venemaa püüdlustele luua mõjusfääre. Soome peaks pakkuma Ukrainale tugevat toetust, avaldama mõju kulisside taga ning nõudma, et Euroopa hääl kõlaks ühtselt ja kooskõlastatult. Rahuprotsess on vajalik, kuid selle tingimused peavad põhinema Ukraina suveräänsusel ja julgeolekugarantiidel – mitte vanal soometumise kontseptsioonil,” märkis ta.

Aaltola leiab, et Soome põhimõtteliselt muutunud hoiakut NATO ja EL-i suhtes ei tohiks lahjendada ilma mingisuguse mõjutusvahendi või selge plaanita. Tema hinnangul peab Venemaa mõistma, et on palju kaotanud.

Jäitä hatussa, mutta ei niin paljon, että ajaudutaan kohmeeseen, amnesiaan ja naivismin puolelle. Suomen etu ei ole olla se heikko lenkki, jolta puuttuu selkeä suunnitelma, mandaatti ja vipuvarsi. Jos astumme esiin ilman näitä, emme ole fasilaattoreita vaan yhä puolueettomampia osia Venäjän pelissä.

HS:n päätoimittaja ehdotti Stubbin suoraa puhelua Putinille. Tämä ei palvele Suomea eikä Eurooppaa. Lokakuun spekulaatioissa Stubbin nimeä on nostettu esiin mahdollisena Euroopan viestinviejänä hyvien Trump- ja Zelenskyi-suhteiden sekä Suomen Venäjä-kokemuksen vuoksi. Kreml on antanut varovaisen myönteisen signaalin – mutta vain, jos panos on “rakentava”. Venäläisessä kielenkäytössä se tarkoittaa usein lännen kantojen pehmentämistä tai toistamista Venäjän ehdoilla.

Stubb itse on toppuutellut puheita itsestään koko Euroopan edustajana. Hän on korostanut taustavaikuttajan roolia ja varoittanut sooloilusta, joka hajottaa rivejä. Juuri sitä Venäjä toivoo. Näkyvä välittäjärooli ilman yhteistä mandaattia olisi riskialtis monesta syystä.

Propaganda-arvo on ilmeinen. Putin ja venäläismedia ovat jo käyttäneet Stubbin aiempia kommentteja todisteena lännen horjumisesta. Nato-jäsenyyden ja aiempien linjausten vuoksi Stubb kuuluu Venäjän “pettureiden” kategoriaan. Yksittäinen puhelu voidaan helposti kääntää narratiiviin “jopa Nato-Suomi ymmärtää”. Koordinaation puute heikentää yhteistä linjaa. Suomen asema Naton jäsenenä ja Ukrainan pitkäaikaisena tukijana altistaa meidät assosioitumiselle heikkoihin ratkaisuihin, joissa Venäjä painostaa alueluovutuksia ja suvereniteetin rajoituksia.

Erityisen vaarallista on se, että keskustelussa finlandisaatiota on jälleen nostettu malliksi Ukrainalle. Finlandisaatio ei ollut menestystarina. Se oli pakotettu selviytymiskeino: alueluovutuksia, ulko- ja sisäpoliittisia rajoituksia, itsekritiikkiä ja jatkuvaa varovaisuutta Neuvostoliiton vaikutusvallan alla. Suomen johtajat ovat torjuneet sen Ukrainalle. Venäjä on historiallisesti käyttänyt tällaisia “onnistuneita” kompromisseja perusteena seuraaville vaatimuksille. Jos Suomi assosioituu malliin, jossa Ukraina “finlandisoituu”, Venäjä voi myöhemmin vedota siihen Baltian tai Moldovan kohdalla. Tai Ahvenanmaan ja ”Vanhan Suomen” kohdalla.

Venäjän etupiirihaaveiden kiukaalle ei kannata heittää löylyä. Suomen kannattaa tukea Ukrainaa vahvasti, vaikuttaa taustalla ja vaatia, että Euroopan ääni kuuluu koordinoituna. Rauhanprosessi on tarpeen, mutta sen ehtojen tulee perustua Ukrainan suvereniteettiin ja turvatakuisiin, ei vanhaan finlandisaatioon.

Olemme jo muuttaneet omaa linjaamme perustavanlaatuisesti liittymällä Natoon ja kehittämällä itsenäistä EU-puolustusta. Sitä ei kannata vesittää ilman vipuvartta ja selvää suunnitelmaa siitä, mitä halutaan saavuttaa. Venäjän on ymmärrettävä se, että se on menettänyt paljon. Ei saavuttamassa jotain.

— Mika Aaltola (@MikaAaltola) October 26, 2026

Loe allikast edasi